FASILITOINTI – riskialtis ja teholtaan kyseenalainen menetelmä

 

yritys

osaaminen

tuotteet ja palvelut

tulevaa koulutusta

yhteystiedot

 

 

Onko sinulla, läheiselläsi tai työtovereillasi ongelmia fasilitoinnin kanssa?

 

Istuuko luokassasi fasilitoitu oppilas, jonka epäilet saavan kykytasolleen sopimatonta opetusta?

 

Ihmetteletkö, miksi asumispalveluissa tai päivätoiminnassa kohtaamasi asiakas tuottaa

kirjoitettuja viestejä muiden kanssa, muttei ”suostu kirjoittamaan” sinun kanssasi?

 

Oletko joutunut puolustautumaan fasilitoinnin kautta esitettyjä outoja ja perättömiä

syytöksiä vastaan?

 

AutSpect Koulutus Tmi:n uusi kurssi on suunniteltu vastaamaan kysymyksiin, joita monilla

ihmisillä on herännyt vastaavissa tilanteissa. Et ole yksin – lukuisat muutkin epäilevät, ja

usein miettivät, sopiiko asiasta sanoa mitään vai ei.

 

Menetelmästä saatetaan käyttää myös nimityksiä ’tuettu kommunikointi’ tai ’tuettu kommunikoinnin

harjoittelutekniikka’. Se on Suomessa käytössä hyvin monissa erityisopetusta tai vammaispalveluja

tarjoavissa yksiköissä. Kun fasilitointia käytetään, se oletetaan yleensä yhdeksi ns. puhetta tukevista

ja korvaavista menetelmistä, tai itsenäiseen kommunikointiin tähtääväksi opetusmenetelmäksi. Tällä

tavalla sitä ovat kuvailleet myös jotkut suomalaiset tutkijat ja professorit, ja sitä koskevia optimistisia

kuvauksia voi löytää monin paikoin suomalaisesta ammattikirjallisuudesta. Tämä on kuitenkin

poikkeuksellinen tilanne. Fasilitointia ei kansainvälisesti pidetä yleisesti hyväksyttynä eikä luotettavana

menetelmänä kummassakaan käyttötarkoituksessa. Tutkijoiden ja koulutettujen ammattilaisten parissa

sen kannattajat ovat yleensä marginaalisen pieni joukko.

 

Fasilitoinnin haitoista ja riskeistä ovat julkaisseet varoituksia mm useat keskeiset lääketieteen ja

vammaisalan ammattilaisjärjestöt USA:ssa ja Iso-Britanniassa, sekä useiden maiden  terveys-

viranomaiset ja kansalliset autismijärjestöt. Näiden tahojen julkisesti ilmaisema yksimielisyys

fasilitoinnin epäluotettavuudesta ja riskialttiudesta on tasoltaan ainutlaatuista – mikään muu

autistisiin ihmisiin sovellettu tuki- tai opetusmenetelmä ei ole herättänyt yhtä paljon huolta. Suomen

Puheterapeuttiliitto ry:n ammattieettinen lautakunta on kehottanut jäseniään tiedottamaan kaikille

asianosaisille fasilitointiin liittyvistä epävarmuustekijöistä ja riskeistä, ennen kuin menetelmää

ryhdytään edes kokeilemaan. Menetelmää käyttävät kuitenkin monet muutkin ammattiryhmät kuin

puheterapeutit, usein ilman riittävää perehdytystä tai tietoa riskeistä.

 

Lukuisissa kokeellisissa tutkimuksissa on todettu, että fasilitoinnin käyttö johtaa tahattomaan

tuettavan henkilön ohjailuun ja viestien tuottamiseen hänen puolestaan. Monet fasilitointia soveltavat

ammattilaiset eivät ole tietoisia tästä. Menetelmän kannattajat ovat levittäneet käsitystä, että tukija

saattaa vaikuttaa viestien sisältöön jossain määrin tai ajoittain, tai että tällainen vaikuttaminen voi

loppua, kun tukija oppii soveltamaan menetelmää tarpeeksi hyvin. Tämä on harhaanjohtavaa.

Kokeellinen tutkimus on osoittanut, että kaikki fasilitoidut viestit ovat kokonaan tai lähes kokonaan

tukijoiden tuottamia. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa tuettavalla on muillakin keinoilla ilmenevää

luku- ja kirjoitustaitoa. Tällöin fasilitoitu kirjoittaminen voi olla suunnilleen yhtä toimivaa kuin itsenäinen,

eli henkilö saattaa ilmaista itseään sekä täysin itsenäisesti kirjoittaen että fasilitoijan pidellessä hänen

kättään - mutta tukija voi silti vaikuttaa tiedostamattaan viestien sisältöön. Tämä merkitsee, että fasilitoitu

viesti on aina vähemmän luotettava vammaisen henkilön oman tahdon ilmauksena kuin täysin

itsenäisesti kirjoitettu.

 

Jos puhe- ja kirjoitustaidottomalta vaikuttava tai vain hyvin niukasti puhuva/kirjoittava henkilö näyttää

kommunikoivan yllättävällä tasolla fasilitoinnin avulla, kannattaa muistaa tämä: Tutkimus-

kirjallisuudessa ei tunneta ainoatakaan tapausta, jossa tällainen kommunikointi olisi osoitettu aidoksi.

Fasilitoinnin ei siis ole osoitettu koskaan johtaneen tilanteeseen, jossa vammainen henkilö ilmaisisi

itseään merkittävästi paremmin fasilitoinnin avulla kuin kirjoittaessaan, viittoessaan tai puhuessaan

ilman fasilitointia. Jos väitteitä tällaisesta esitetään, asia olisi tutkittava perin pohjin – jos väitteet

pitäisivät paikkansa, kyseessä olisi ratkaisevan tärkeä ensimmäinen todistettu tapaus koko maailmassa.

 

 

lisää aiheesta ►